sunnuntai, 15. tammikuuta 2012

Viimein


***

Ruokailuhuoneen nurkan

sitkeä sissi ulkoistettiin,

vaikka ei rapissut yhtikäs yhtään.

Se tönötti paikallaan

joulukuun neljännestä päivästä lähtien

ja olisi kai ollut iisisti vielä helmikuullekin,

mutta ajattelin,että nyt saa joulu lähteä.

Hitaasti(pitkällä aikavälillä) se tuli

ja hitaasti se lähti.

***

***

Kynttilöitä saa tuikahdella vielä iltojen iloksi

pitkälle kevääseen.

Niistä en luovu,

vaikka kuulema kynttilöiden

"hiukkaspäästöt" ei ole terveydelle hyväksi.

Vaan mikäpä ei olisi.

***

***

Kyllä kesäpömpelinkin tuikkivaiset saavat

tunnelmoida vielä muutaman kuukauden.

Sievä on kuorrutettu mökki ja sen ikkunat.

Sievä on maisema ja talvinen näky.

***

***

Olkkarinikkunan edessä olevalla

pöydällä kynttilänjalkakokoelma

kasvaa,jos hyviä ehdokkaita ilmaantuu

kirppispöytien kätköistä,

tämän hamstraavaisen mamman käsiin.

Vaan jää kohta pöytä liian pieneksi.

***

3 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Riihipirtin sitkeä sissi ulkoistettin tuokio sitten. Hyvästelin haikeana. Koristeensa riisuttiin jo loppiaisena, mutta valoinensa sulostutti iltojamme tähän asti. Yli viikon mittainen sähköttömyys kun söi tunnelmointituokioita liian rankalla suulla.
Kynttilöitä tuikutellaan vielä pitkälle kevääseen...minä vaan rakastan niiden jakamaa tunnelmaa. Terveyden kanssa tuskailen. Huoli kasvaa suureksi mykkyräksi, kun oireiden kirjo alkaa jo viitata vaikka mihin. Sieppaan kiitoksen jokaisesta hetkestä ja kailotan korkeuksiin.

Kutsuva on pömpeli valkeassa kuorrutuksessaan tuikkivien tunnelmanjakajien kanssa. Voisin kernaasti saapua ja istahtaa kanssasi höyryäväistä siellä hörppäämään. Juteltaisiin turinoitaisiin ja sitten oltaisiin vaan ihan hiljaa ja kuunneltaisiin Isän terveiset sydämeltä♥

Voi hyvin, ihana ihminen!
Ja rutista sitä pikkuruista ihmettä, kun syliisi taas saat ja sipaise siunaava suukkonen puolestani!

*Katinkainen* kirjoitti...

Ilta armaisen muikea moikkanen Tinttarukselle!!!
Minä en haikeutta kokenut hyvästellessäni Joulua,karsiessani kuusta ja laittaessani tonttuja marraskuuta odottelemaan.
Jonkinsorttinen armollisuus on pehmittänyt minua ajankulun kanssa.
Aika menee ja aika tulee,aika antaa ja aika ottaa..Sitä elämä!!
En haikaile,en kurottele,vaan elän hetken kerrallaan hyvään tarttuen.
Päivässä on kylliksi,hetkessä tarpeeksi.
Ikä tekee armolliseksi ja suvaitsevaiseksi,viisaaksi ja pieneen tyytyväiseksi.
Kai uskokin on pehmittänyt armollisissa keitoksissa ja tehnyt tästä mammasta elämän edessä nöyrän!!!

Hyvä terveys on etuoikeus!!
Se on ainutlaatuista lahjaa.
Rinnallakulkijoiden terveydentilat ovatten olleet vähän sitä sun tätä...
Korvani ovat saaneet tuta kolattavista paikoista ja vaivaavista kohdista...=O(
Sinulle parantavaa kosketusta ja vapauttavaa olotilaa huolen osalta.
Huoli ei ole mukava kaveri kulkemaan rinnalla.

Kesäpömpeli oleilee talviteloillaan.
Ei ole avautunut ovi sitten marraskuun.
Liian vilakka paikka istuksia ja sympatiasta nauttia.
Mutta kun kevät saapuu ja lämpö herättää kaikki kymmenet ja taas kymmenet kärpäset talviuniltaan,pömpeli siistiytyy ja saa pöydän ääreen istahtamaan...
Kesäpäivien päikkäreitä odotan!!!

*Katinkainen* kirjoitti...

Olisi niin mukavata saada sinut pömpeliin visiitille!!!
Tämä meidän välimatka taitanee kuitenkin toppuutella ja pidätellä meidät omissa oloissaan...
H A R M I !!!!

Ja pienelle poikaselle,tuhisevaiselle kummipojalleni,annan rakkauden täyteisen rutistuksen,kun häntä piakkoin taasen lähden ihmettelemään!!!
Voi hyvin sinä siellä ihkulainen!!
Kiittää tämä mamma visiitistäsi ja hymyilee leveästi!!
Ihanaa,että käyt minua moikkaamassa!!!<3<3<3