***
Pääkoppa tarvitsee järkkäystä,tyhjentämistä ja selkeyttämistä.Asiat tärkeysjärjestykseen.
Huomaamattaan ottaa kantaakseen sellaista mitä ei tarvitsisi.Pelko ja huoli,murhe ja suru.Noiden neljän kohdalla kaveruus saa jäädä katkolle.En suostu kättelemään heitä.
Viisautta valintoihin,jämptillisyyttä tekoihin,oikeanlaista jääräpäisyyttä olemiseen.
***
***
Sydämen sulavuus,sisimmän totuudenmukaisuus,sielun läpinäkyvyys.
Mikä oikeasti on tärkeää elämän mutkaisilla kujilla ja kuoppaisilla poluilla!?
Omalle kohdalle oikeita valintoja,rauhaa ja pieniä askeleita hetki kerrallaan.Teen mitä kykenen,olen miten pystyn ja annan mitä voin.
Sydän sykkiköön vapaana,kiitosta täynnänsä ja huoli jääköön oman onnensa nojaan.
Elämä on loppujen lopuksi simppeli juttu.
***
***
Tässä hetkessä on kylliksi!!
En kurkottele tulevaan,en haikaile mennyttä,vaan olen tässä!!
Rakkaus on AINUT,joka sulattelee jäitä,muuttaa muuttumatonta,
koskettaa sisintä,liikuttelee mahdottomuuksia.
Jokainen ihminen on tarvitseva,ainutlaatuinen,särkyvä,rakkauden arvoinen.
Jokainen meistä sulaa rakkauden edessä,hyvän syleilyssä,totuuden tuulissa.
Kukaan ei ole poikkeus!!
***
***
Voiko sitä muuta,kuin tehdä tilaa lempeydelle,herkkyydelle,vilpittömyydelle,
aitoudelle,antautuneisuudelle,totuudelle ja rakkaudelle!?
Millä muulla tekee yhtään mitään!?
Vain rakkaus tietää paikkansa.
Kaikki muu on ohimenevää.
***
Ranskan kieli on sitten kaunista kuunneltavaa!!
2 kommenttia:
Huoli sekä murhe ja ripaus pelkoa kera tupsauksen ehkäpä suruakin ovat asettuneet meikäläisen vierelle. Huomenissa luvassa visiitti, jota en odota, en kaipaa, en haluaisi tapahtuvan.
Tähän päivään haluaisin tarrautua, elää tunnit uudestaan ja uudestaan, en irti haluaisi tästä vuorokaudesta päästää.
Mitä tehdä, kun viisaus jää jalkoihin, jämptiys on jäänyt taka vasemmalle ja jääräpäisyyskin on lähes kuihtunut kasaan?
"Elämä on loppujen lopuksi simppeli juttu." Toisinaan se vain on niin hankala ymmärtää. Toisinaan turhatkin taakat nujertavat elämänilon, hyvän mielen... Tahto lamaantuu, pääkoppa ammottaa tyhjyyttään, elämä soljuu ohi vuosi vuoden perään...
Tahtoisin vaipua talviuneen, painaa pään pielukselle, vetää pehmeän peiton suojakseni ja vain nukkua, nukkua, nukkua....
Alakuloa, apeaa mieltä, ikävää...
Apatiasta huolimatta, hyvää viikonalkua!
-Kirsikka-
Huoli on oikea kärpäspaperi tai magneetti,joka vetää puoleensa!!!
Pelko samanmoinen"kakkakökkö"!!!
Surun syövereihin sukeltaa tuosta noin vaan...Negatiivisuudet ottavat helposti otteeseensa ja niiden puristuksesta on riuhdottava itsensä irti,jos meinaa selvitä!!!
Olen vuosia joutunut tekemään työtä positiivisuuden porskuttelussa.
Melankolisuus on tuttu,joka tulee heti visiitille,jos huomaa tilaisuutensa tulleen.
Sen tähden yritän pitää ovet lukossa ja ajatuksen kaukana niiden leikkikentistä.
Työtä se vaatii,mutta kyllä siinä(silloin tällöin) onnistuu,kun oikein hanakasti yrittää.
Siihen taistoon tarvitsee ystävän apua.
Siihen tappeluun tarvitaan taivaallisia taitoja.
Rukousta elämä tarvitsee,muuten paha saa palkkansa~niin se vain on!!
Luulen,että tässä ajassa missä elämme,"ilmapiiri" on niin ahdistava,pelkoja täynnänsä ja epätoivosta ammentava,että jokainen saa sitä osansa.=O(
Elämä on loppujen lopuksi simppeli juttu,jos luottaa,uskoo ja toivoo!!Jos tarttuu oleelliseen,antaa parastaan ja raivaa tilaa hyvälle,selviää!!
Vain rakkaudella on väliä.
Huomiselle pyydän rauhaa,luottamusta ja uskoa,joka kannattelee.
Huomiselle pyydän tyyneyttä,varmuutta ja näyttöä siitä,että rukous kannattelee!!!
Suojelusta ja varjelusta,
kiitosta ja näkökykyä sinulle Kirsikka!!
Olet sydämelläni!!!
Rukoilen puolestasi!!
Lähetä kommentti